Kun suomiherrani tuli minulle oli se kuin pieni kiusattu lapsi luokan nurkassa. Ruunasta näki, että se vaan halusi olla yksin ja rauhassa. Se ei ollut utelias ja se yritti parhaansa mukaan arvailla mitä siltä haluaa. Olemme syksyn aikana keskittyneet paljon luottamuksen ja itsetunnon vahvistamiseen, jotta oppiminen olisi mahdollista.
Ja voin kertoa, että aikaa on tosiaankin mennyt useampi kuukausi ennen kuin ruuna on alkanut luottaa oikeasti ihmiseen. Nyt vuoden alusta on alkanut näkyä tosia hyviä merkkejä siitä, että hevosen itseluottamus on nousussa. Se ottaa kontakia enemmän sekä ihmisiin, että hevosiin. Sillä on laumassa nyt jo kavereita kenen kanssa se jopa leikkii! On tosi ihanaa päästä seuraamaan tätä kehityskulkua, koska se tuntuu myös ratsukoulutuksen etenemisessä. Nyt uskallan jo pyytää hevoselta enemmän ja tiedän, että se ei säikähdä ja mene hämmennyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti