Olimme lauantaina 24.1 Vuokatin ratsastuskoululla järjestetyssä Suomenhevosten kouluttaminen ratsuksi-tapahtumassa. Lähdimme Kuusamosta kahden hienon suomiruunan ja kolmen naisen voimin oppimaan uusia asioita. Päivä oli kaiken kaikkiaan valtavan opettavainen. Annalla on valtavasti tietoa ja se on hienoa, että hän osaa kuvailla asioita niin, että harrastelija ymmärtää. Koulutuksesta jäi mieleen monia asioita ja varsinkin alla olevat seitsemän teemaa jäivät minulle mieleeni. Haluan nyt jakaa nämä mielestäni hyvin tärkeät asiat teidän kanssanne.
Hevosta ei ihan oikeasti kouluteta, kun se on jännittynyt.
"Aloita aina rauhallisuudesta" - Anna Kilpeläinen
Sain kokea tämän (taas jälleen kerran) eilen kun menimme Simon kanssa maneesiin kotitallilla. Tänne on tullut lisää lunta ja sitä alkoi valumaan maneesin katolta alas. Simo reagoi lumen liikkeeseen ja suhinaan jännittymällä eli se alkaa katselemaan nurkkia ja keskittyminen siirtyy muaalle kuin minuun.
Yritin hetken kuitenkin kouluttaa uutta asiaa eli oikean ohjan kevyempää tuntumaa. Huomasin aika nopeasti, että APUA! Teen juuri niin kuin ei saisi. Eihän tämä hevonen tästä opi mitään. Päätin hypätä alas ja antaa Simon tutustua vapaana maneesin ääniin. Tilanne rauhoittui ja menin takasin selkään, jonka jälkeen sain (ajoittain) tehdä töitä hyvinkin rennon, kuuliaisen ja suoran hevosen kanssa.
Kuuntele hevosta ja katso sitä.
"Hevoselta saa kysyä, että saanko kouluttaa sinua?" - Anna Kilpeläinen.
Hevosen pitää haluta olla minun kanssani, jotta se on motivoitunut oppimaan. Hyvä esimerkki on yllä oleva kokemus jännittyneestä hevosesta. Päätin tulla alas ja sanoin hepalle, että jatketaan sitten kun sinä olet valmis. Huomasin, että sen keskittyminen tuli takaisin minuun kun se oli hetken saanut tiirailla nurkkia ja haistella ilmaa. Loikkasin takaisin selkään ja jatkoimme. Awot! Uusi asia meni aika nopeasti läpi ja sain hyviä toistoja aikaiseksi. Minun mielestäni on suorastaan hämmentävää kuinka usein hevosia yritetään pakottaa, jolloin ne jännittyvät. Ja, jotta voin toistaa itseäni niin jännittynyt hevonen ei opi.
Olen taas kerran oppinut sen, että ratsastajalla on valtava vastuu siinä, että hevosta koulutetaan oikein. Se ei tarkoita sitä, että se olisi mahdotonta. Se tarkoittaa vaan sitä, että asioihin pitää perehtyä.
Opeta hevoselle liikeratoja.
"Onnistumiset luo onnistumisia" - Anna Kilpeläinen
Laatu on tärkeätä - ei määrä! Varsinkin silloin kun hevoselle opetetaan uusia asioita. Hevosen lihaksiin jää muistiin liikeratoja, joita se oppii toistamaan. Hevonen oppii täten myös väärät liikeradat hyvin tehokkaasti. Mitä useammin hevonen toistaa oikean liikeradan ja saa siitä mukavan palkinnon sitä useammin se lähtee sitä itsekin tarjoamaan. Yksinkertaista, eikö? Tämä taas kertoo siitä, että ratsasteassa pitää tietää tarkasti mitä hevoselta haluaa, muuten ei voi palkita oikeasta asiasta eikä täten saada hevosta koulutettua oikeaan suuntaan.
"Hevosen ollessa etupainoinen se on sama kuin ihminen joka yrittää kontata kyynärpäät ekana." Anna Kilpeläinen
Tämä oli minulle aivan uusi tapa ajatella hevosen liikkumista kun se ei ole etupainoinen! Hevosen on tosiaan hankala liikkua, jos se möyrii eteenpäin etupolvet ensimmäisenä. Kohottamalla hevosta etujalkojen on helpompi toimia kun jalka saa ojentua ja takajalat pääsevät paremmin alle. On se hienoa kun asioita osataan pukea sanoiksi niin, että tunarinkin ymmärtää.
"Jos toinen vetää minua kun yritän tanssia" (mielikuva kovasta ohjasotteesta) - Anna Kilpeläinen
Lyhyestä virsi kaunis. Kevyt ohjastuntuma on kaiken a jo o. En minäkään tosiaan olisi kovin tyytyväinen, jos joku roikkuisi minussa kun yrittäisin tehdä lumitöitä. Todennäköisesti yrittäisin ensimmäiseksi karistella roikkujan tavalla tai toisella pois (ohjastuntuman välttelyä) ja sitten sanoisin lopuksi, että tee itse lumityösi nakaten lumikolan hankeen.
Kokematonta tai nuorta hevosta ratsastetaan suorana. Tärkeintä on varjella suoruutta!
"Kun hevonen haluaa suoristaa kaulaansa on se todennäköisesti suora ja rento" - Anna Kilpeläinen
Anna laittoi koulutuksen jälkeisenä päivänä hienon blogikirjoituksen hevosen luuston rakenteesta, johon hän viittasi koulutuksen aikana. Se kannattaa lukea läpi! Se on tärkeätä sekä hevosen fyysisen hyvinvoinnin ja koulutuksen kannalta.
Viimeisenä ajatuksena: Meneekö hevosesi innolla koulutuspaikalle?
Anna kertoi itse tarinan kanoista, jotka juoksivat innoissaan koulutuspöydälle odottamaan kun ne päästettiin häkistä pihalle. Koirani juoksee heti luokseni kun nappaan käteeni klikkerin tai jonkin muun koulutukseen viittaavaan asian. Se siis haluaa oppia ja tehdä! Miksi hevosista ei ajatella samalla tavalla? Jatkossa pyrin ainakin itse huomioimaan sen, että motivoin hevosta oppimaan asioita kanssani. Haluan, että se haluaa olla minun kanssani ja keskittyä minuun.
Lopuksi vielä muistiin Annan mainitsemia lukemia koulutustilanteissa:
- Palkkion pitää tulla 5 sekunnin sisään kun heppa on tehnyt mitä pyydetään. Muuten se ei opi yhdistämään palkkiota juuri siihen liikkeeseen tai eleeseen.
- Kun hevonen suorittaa 8/10 kertaa oikein on asia opittu. Tämän jälkeen vaatimustasoa nostetaan ja asia yleistetään moniin paikkoihin.
- Kun hevoselle koulutetaan uutta asiaa niin keskitytään vaan yhteen asiaan.
Kaikkien näitten pohdintojen jälkeen jää mieleen se ajatus, että on tämä vaan aivan järisyttävän vaikea laji! Ilman, että tuntee hevosen luustoa, lihaksistoa ja biomekaniikkaa ei voi tietää mikä on hevoselle hyödyllistä. Ilman, että osaa istua oikein ja antaa oikeita apuja ei voi myöskään toimia selässä oikein. Onneksi maailmassa on Anna Kilpeläisiä, jotka osaavat omilla mielikuvillaan ja valtavalla tiedonmäärällään tuoda minunlaisilleni innokkaalle amatöörille oikean tiedon oikealla tavalla. Kiitos Anna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti