maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tiivistelmä suomeksi: Kuopiminen voi olla kivun merkki-artikkelista

Alkuperäinen tutkimus:
https://www.jstage.jst.go.jp/article/jes/25/3/25_1405/_article

Tekstin sisältö on suurilta osin sitaatteja tutkija Kathrine Houptilta ja on hyvin vapaa käännös tästä artikkelista (http://www.thehorse.com/articles/35344/study-pawing-could-be-indicative-of-discomfort).

***********************************************************

Kaikki tuntevat sen äänen kun hevoset kuopivat karsinan pohjaa tai tallin lattiaa. Jos se ei tapahtu ruoka-aikaan niin kyse voi olla kivun lievittämisestä. "Hevoset tekevät harvoin jotain ilman tarkoitusta. "Kathrine Houpt"

Esimerkiksi kuopiminen voi olla tapa lievittää kipua. Tutkijat huomasivat 41 hevosen tutkimuksessa, että hevoset kuopivat maata enemmän 4 tuntia ratsastamisen jälkeen kuin ennen itse ratsastusta. Hevoset myös yrittivät päästä takajaloillaan seisomaan kuopimaansa "kuoppaan".

"Takajalkojen saaminen etujalkoja matalammalle on tapa ottaa painoa ja kipua pois etujaloilta. Tämä voi olla liikuttamisen jälkeen kivun merkki etujaloissa" .58% tutkimuksen hevosista (3-12v) kuopi maata liikunnan jälkeen ja mikään näistä hetkistä ei liittynyt ruokinta-aikaan.

Ruoka-aikaan tai kiinni olevan hevosen kuopiminen sen sijaan on opittu tapa, jota palkitaan. "Ruokinta-aikaan kuopiminen tuo ruuan kuppiin ja kiinni olevan hevonen voi kuopia maata, koska sen liikkumista on estetty muuten". Mutta muu kuopiminen vaikuttaa olevan luonnostaan opittu tapa, jolla halutaan lievittää kipua esim. jaloissa tai vatsan seudulla.

Mielenkiintoista oli myös se, että kuopiminen oli vähäisempää sunnuntaisin jolloin hevosilla oli vapaapäivä.

"Kuopiminen itsessään ei ole ortopedinen ongelma". Se ei itsessään aiheuta vaurioita hevosen jänteisiin, niveliin tai luustoon. Kuopimista ei siis sen takia tarvitse saada loppumaan. Itse kuopiminen voi kuitenkin olla merkki jostain ortopedisestä ongelmasta. Meidän pitää siis saada loppumaan se ortopedinen ongelma, joka aiheuttaa itse kuopimisen.

Tutkimus teetettiin amerikkalaisilla lämminverisillä ravureilla (standardbred trotter), joilla on omia kipuja ja herkkiä alueita (soreness) liittyen valjaisiin ja itse vetotyöhön. Satulan kanssa työtä tekevät hevoset voivat kuitenkin reagoida ortopediseen kipuun samalla tavalla. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä kuinka usein hevoset pyrkivät takajaloillaan kuopimaansa "kuoppaan".

lauantai 28. helmikuuta 2015

Lupaus

Tavoite: molemminpuolin tasainen hevonen ja ratsastaja.
Lupaan: Ratsastaa molempiin puoliin "samalla lailla" eli samalla tuntumalla.
Lupaan myös: Kouluttaa maastakäsin "vaikemmalle" puolelle asioita, jotka eivät selästä onnistu.

Seuraavan viikon tavoite:
- Maastakäsin vas. etujalan siirto oikean eteen --> rintakehän kannattelua!
- Tämän siirtäminen selkään --> tasainen ohjasote ja tuntuma!

Tuntumasta

Noniin. Olen taas palannut siihen vanhaan aiheeseen, joka on varmaan jokaisella ratsastajalla aina mielessä eli tuntuma. Myönnettäköön, että luulin jo hetken ymmärtäväni jotain ratsastuksesta ja hevosen kouluttamisesta. Olin väärässä.

Olen hakenut koko ajan hepan kanssa todella kevyttä tuntumaa. Tämä on sitten johtanut siihen, että kommunikaatio on vähän epäselvää. Äh. Ra'aan hepan kanssa pitää ehkä mahdollisesti palata vähän jämerämpään tuntumaan, jotta se on hepalle selkeämpää. Tuntuma sitten kevenee kokoamisen myötä. Huoh. Reenit jatkukoon uudella teemalla! Tuntuma selkeämmäksi ja sen kautta tasaisuutta muotoon ja takapään aktivointiin.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Situation. Onko koulutussuunnitelma toiminut?

Olen huomannut, että marraskuussa laatimani koulutussuunnitelma oli minulle turhan intohimoinen. Tavoitteet eivät olleet kovin vaikeita vaan haastavaa on ollut se, että elävän eläimen kanssa työskennellessä on aika hankalaa noudattaa jatkuvasti suunnitelmaa. Sen mitä suunnitelma on tuonut on se, että olen päässäni miettinyt treenejä tarkemmin enkä vaan "ratsastellut". Nyt on tosin käynnissä hieman turhauttava vaihe. Takapakkia on tullut rentouden kanssa ja otammekin nyt opetuksessa askelia taaksepäin ja palaamme rauhallisen mielentilan harjoitteluun.

En halua harjoittaa hepalla jännittyneitä liikkeitä ja se onkin nyt seuraavien viikojen tavoite. Rentoutta siis taas hakemaan! Tämä herra on lähtökohtaisesti "normaalia" epäluuloisempi ja herkkä muutoksille ja se on hyväksyttävä koulutuksessa. Tämä tarkoittaa hidasta etenemistä...mutta kyllä sitä kuitenkin edetään tavalla tai toisella. Olen yrittänyt aina pitää mieleni positiivisena ja mietin mitä olen saavuttanut ponin kanssa tähän mennessä. Itse päätavoite on vielä kaukana, mutta pitäähän sitä repiä kaikista pienistä asioistakin iloa!

1. Se ei enää maneesissa ravatessa lähde "ravuriravia" epätasapainossa vaan välillä, jopa tekee hyvinkin tasapainoista ravia ja tasapainosia siirtymisiä. Epätasapainosta johtuvat kaahaukset ovat loppuneet kokonaan.
2. Se antaa nykyisin laittaa satulan selkään vapaana eikä kavahda sitä tilannetta ollenkaan.
3. Se päästää helposti selkään palikalta (ramppireenit on vielä kesken)
4. Se tulee tarhasta jopa vastaan kun tulen riimun kanssa (pienen leipälahjonnan ansiosta ehkä...mutta kunhan minun luokse on kiva tulla niin asiat on hyvin)
5. Se nostaa välillä tasapainoisen laukan ja laukkaakin hetken iloisesti.
6. Se alkaa näyttämään uteliaisuutta ja rohkeutta
7. Suu on yleensä todella kivassa "huulipunassa" reenin jälkeen eli suun pitäisi täten olla kivan rento.
8. Ollaan oltu maastossa sekä yksin, että porukassa (siitä ei sen enempää :D)
9. Se väistää jo muutaman askeleen molempiin suuntiin ja avo menee käynnissä pari askelta nätisti.
10. Se on usein reenin lopuksi tasaisella tuntumalla molemmilla ohjilla.

Näin! Nyt on taas luotu positiivista mielentilaa myös minulle :)

torstai 29. tammikuuta 2015

Suomenhevosten kouluttaminen ratsuksi-koulutus: 7 tärkeää asiaa

Olimme lauantaina 24.1 Vuokatin ratsastuskoululla järjestetyssä Suomenhevosten kouluttaminen ratsuksi-tapahtumassa. Lähdimme Kuusamosta kahden hienon suomiruunan ja kolmen naisen voimin oppimaan uusia asioita. Päivä oli kaiken kaikkiaan valtavan opettavainen. Annalla on valtavasti tietoa ja se on hienoa, että hän osaa kuvailla asioita niin, että harrastelija ymmärtää. Koulutuksesta jäi mieleen monia asioita ja varsinkin alla olevat seitsemän teemaa jäivät minulle mieleeni. Haluan nyt jakaa nämä mielestäni hyvin tärkeät asiat teidän kanssanne.

Hevosta ei ihan oikeasti kouluteta, kun se on jännittynyt. 
"Aloita aina rauhallisuudesta" - Anna Kilpeläinen

Sain kokea tämän (taas jälleen kerran) eilen kun menimme Simon kanssa maneesiin kotitallilla. Tänne on tullut lisää lunta ja sitä alkoi valumaan maneesin katolta alas. Simo reagoi lumen liikkeeseen ja suhinaan jännittymällä eli se alkaa katselemaan nurkkia ja keskittyminen siirtyy muaalle kuin minuun.

Yritin hetken kuitenkin kouluttaa uutta asiaa eli oikean ohjan kevyempää tuntumaa. Huomasin aika nopeasti, että APUA! Teen juuri niin kuin ei saisi. Eihän tämä hevonen tästä opi mitään. Päätin hypätä alas ja antaa Simon tutustua vapaana maneesin ääniin. Tilanne rauhoittui ja menin takasin selkään, jonka jälkeen sain (ajoittain) tehdä töitä hyvinkin rennon, kuuliaisen ja suoran hevosen kanssa.

Kuuntele hevosta ja katso sitä. 
"Hevoselta saa kysyä, että saanko kouluttaa sinua?" - Anna Kilpeläinen.

Hevosen pitää haluta olla minun kanssani, jotta se on motivoitunut oppimaan. Hyvä esimerkki on yllä oleva kokemus jännittyneestä hevosesta. Päätin tulla alas ja sanoin hepalle, että jatketaan sitten kun sinä olet valmis. Huomasin, että sen keskittyminen tuli takaisin minuun kun se oli hetken saanut tiirailla nurkkia ja haistella ilmaa. Loikkasin takaisin selkään ja jatkoimme. Awot! Uusi asia meni aika nopeasti läpi ja sain hyviä toistoja aikaiseksi. Minun mielestäni on suorastaan hämmentävää kuinka usein hevosia yritetään pakottaa, jolloin ne jännittyvät. Ja, jotta voin toistaa itseäni niin jännittynyt hevonen ei opi.

Olen taas kerran oppinut sen, että ratsastajalla on valtava vastuu siinä, että hevosta koulutetaan oikein. Se ei tarkoita sitä, että se olisi mahdotonta. Se tarkoittaa vaan sitä, että asioihin pitää perehtyä.

Opeta hevoselle liikeratoja. 
"Onnistumiset luo onnistumisia" - Anna Kilpeläinen

Laatu on tärkeätä - ei määrä! Varsinkin silloin kun hevoselle opetetaan uusia asioita. Hevosen lihaksiin jää muistiin liikeratoja, joita se oppii toistamaan. Hevonen oppii täten myös väärät liikeradat hyvin tehokkaasti. Mitä useammin hevonen toistaa oikean liikeradan ja saa siitä mukavan palkinnon sitä useammin se lähtee sitä itsekin tarjoamaan. Yksinkertaista, eikö? Tämä taas kertoo siitä, että ratsasteassa pitää tietää tarkasti mitä hevoselta haluaa, muuten ei voi palkita oikeasta asiasta eikä täten saada hevosta koulutettua oikeaan suuntaan.

"Hevosen ollessa etupainoinen se on sama kuin ihminen joka yrittää kontata kyynärpäät ekana." Anna Kilpeläinen  

Tämä oli minulle aivan uusi tapa ajatella hevosen liikkumista kun se ei ole etupainoinen! Hevosen on tosiaan hankala liikkua, jos se möyrii eteenpäin etupolvet ensimmäisenä. Kohottamalla hevosta etujalkojen on helpompi toimia kun jalka saa ojentua ja takajalat pääsevät paremmin alle. On se hienoa kun asioita osataan pukea sanoiksi niin, että tunarinkin ymmärtää.

"Jos toinen vetää minua kun yritän tanssia" (mielikuva kovasta ohjasotteesta) - Anna Kilpeläinen

Lyhyestä virsi kaunis. Kevyt ohjastuntuma on kaiken a jo o. En minäkään tosiaan olisi kovin tyytyväinen, jos joku roikkuisi minussa kun yrittäisin tehdä lumitöitä. Todennäköisesti yrittäisin ensimmäiseksi karistella roikkujan tavalla tai toisella pois (ohjastuntuman välttelyä) ja sitten sanoisin lopuksi, että tee itse lumityösi nakaten lumikolan hankeen.

Kokematonta tai nuorta hevosta ratsastetaan suorana. Tärkeintä  on varjella suoruutta!
"Kun hevonen haluaa suoristaa kaulaansa on se todennäköisesti suora ja rento" - Anna Kilpeläinen

Anna laittoi koulutuksen jälkeisenä päivänä hienon blogikirjoituksen hevosen luuston rakenteesta, johon hän viittasi koulutuksen aikana. Se kannattaa lukea läpi! Se on tärkeätä sekä hevosen fyysisen hyvinvoinnin ja koulutuksen kannalta.

Viimeisenä ajatuksena: Meneekö hevosesi innolla koulutuspaikalle? 

Anna kertoi itse tarinan kanoista, jotka juoksivat innoissaan koulutuspöydälle odottamaan kun ne päästettiin häkistä pihalle. Koirani juoksee heti luokseni kun nappaan käteeni klikkerin tai jonkin muun koulutukseen viittaavaan asian. Se siis haluaa oppia ja tehdä! Miksi hevosista ei ajatella samalla tavalla? Jatkossa pyrin ainakin itse huomioimaan sen, että motivoin hevosta oppimaan asioita kanssani. Haluan, että se haluaa olla minun kanssani ja keskittyä minuun.

Lopuksi vielä muistiin Annan mainitsemia lukemia koulutustilanteissa:
- Palkkion pitää tulla 5 sekunnin sisään kun heppa on tehnyt mitä pyydetään. Muuten se ei opi yhdistämään palkkiota juuri siihen liikkeeseen tai eleeseen.
- Kun hevonen suorittaa 8/10 kertaa oikein on asia opittu. Tämän jälkeen vaatimustasoa nostetaan ja asia yleistetään moniin paikkoihin.
- Kun hevoselle koulutetaan uutta asiaa niin keskitytään vaan yhteen asiaan.

Kaikkien näitten pohdintojen jälkeen jää mieleen se ajatus, että on tämä vaan aivan järisyttävän vaikea laji! Ilman, että tuntee hevosen luustoa, lihaksistoa ja biomekaniikkaa ei voi tietää mikä on hevoselle hyödyllistä. Ilman, että osaa istua oikein ja antaa oikeita apuja ei voi myöskään toimia selässä oikein. Onneksi maailmassa on Anna Kilpeläisiä, jotka osaavat omilla mielikuvillaan ja valtavalla tiedonmäärällään tuoda minunlaisilleni innokkaalle amatöörille oikean tiedon oikealla tavalla. Kiitos Anna! 


perjantai 23. tammikuuta 2015

Luottamuksen tärkeydestä

Kun suomiherrani tuli minulle oli se kuin pieni kiusattu lapsi luokan nurkassa. Ruunasta näki, että se vaan halusi olla yksin ja rauhassa. Se ei ollut utelias ja se yritti parhaansa mukaan arvailla mitä siltä haluaa. Olemme syksyn aikana keskittyneet paljon luottamuksen ja itsetunnon vahvistamiseen, jotta oppiminen olisi mahdollista.

Ja voin kertoa, että aikaa on tosiaankin mennyt useampi kuukausi ennen kuin ruuna on alkanut luottaa oikeasti ihmiseen. Nyt vuoden alusta on alkanut näkyä tosia hyviä merkkejä siitä, että hevosen itseluottamus on nousussa. Se ottaa kontakia enemmän sekä ihmisiin, että hevosiin. Sillä on laumassa nyt jo kavereita kenen kanssa se jopa leikkii! On tosi ihanaa päästä seuraamaan tätä kehityskulkua, koska se tuntuu myös ratsukoulutuksen etenemisessä. Nyt uskallan jo pyytää hevoselta enemmän ja tiedän, että se ei säikähdä ja mene hämmennyksiin.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Kylmä! Mitä nyt tehdään?

Olen aiemmin kammeksunut huonoa keliä ja kylmiä pakkaspäiviä, koska ne aikalailla estävät ratsastamisen. Hevosta ei kovissa pakkasissa halua hengästyttää tai varsinkaan hikoiluttaa. Omat sormet eivät tosin myöskään kestä sitä meininkiä. Itse haluaisin kääriytyä hevosen selkään loimen alle ja mennä lumeen rämpimään. Se olisi ihanaa! Mutta kaikkea ei voi saada. Oma heppani on aiemmassa elämässä onnistunut pelästymistilanteissa nakkaamaan entisen omistajansa useampaan otteeseen maastossa alas. En halua, että tätä koskaan käy meille, jotta luottamussuhteen rakennus jatkuu yhtä hyvänä kuin tähän mennessä. Täten en halua maastoilla hepan kanssa kuin ultimaattisen turvallisissa olosuhteissa. Lasketaan se sitten suuureksi edistysaskeleeksi kun menemme yksin pimeään maastoon otsalampun voimin ja rennoin mielin. Taidamme jättää tämän ensi talveen...

Onneksi töitä voi tehdä monella muulla saralla vaikka ei selkään menisikään. Heppani ei anna kovin innokkaasti ratsastajan hypätä korkealta rampilta selkään eikä myöskään ole rennoimmillaan yksin kentällä kun on ratsastaja selässä. Tämän kylmän pakkaspäivän treeni olkoon siis ramppiharjoittelu ja kentällä hengailu. Tämän jälkeen otetaan vielä kiva venyttelysessio tallissa ja makoisat ruuat perään niin eiköhän heppa ole tyytyväinen.

Harjoittelu menee suurinpiirtein näin: Otan taas (liikaa) leipää ämpäriin mukaan ja harjoittelemme ihan vaan rampin vieressä seisomista. Käytännössä siis vaan palkkaan siitä kun herra seisoo sellaisessa asennossa rampin vieressä, että sieltä pääsisi selkään. Sitten vaikeutan tilannetta vähitellen seuraten, että polle pysyy rentona. Nousen aluksi istumaan rampille ja viimeisenä tavoitteena on se, että seison ns. satulan kohdalla rampilla niin, että polle ei liiku.

Tiedän, että tämä kuulostaa aivan todella helpolta. Voin tosin kertoa, että tällä hepolla se on suuri edistysaskel. Pollen selkään on syksyn alussa pitänyt nousta niiiiin rauhallisesti, että ei tee mitään ylimääräisiä liikkeitä. Jalustimet piti laittaa hyvin rauhassa jalkaan ilman, että vahingossakaan hipaisi kylkeä. Satulahuovan taakse ei myöskään saanut koskea eikä satulan taakse selkään. Nämä virheliikkeet aiheuttivat parhaassa tapauksessa vaan pari askelta käyntiä, mutta on sitä valitettavasti ihan lähdetty raviinkin. Herra on edelleen herkkä, mutta luottamusta on jo saatu rakennettua oikeeseen suuntaan. Jatkamme siis edelleen rauhassa perusasioiden kanssa.